Kysymyksiä sekä hoitajille,että asiakkaille
Onko minulla oikeus tuntea kipua ? Jos minulla ei ole voimia pitää omia rajojani,onko hoitajalla oikeus ylittää minun rajani ? Jos sanon,että ai,nyt sattuu,voiko hoitaja siitä huolimatta jatkaa ”koska tietää,että näin saan tämän auki” ? Onko hoidoissa asiakkaan kiputuntemus/ kivunsietokyky epäolennainen asia jolla ei ole merkitystä ? Eikö kipu ole kehon hälytysmekanisni,että jotain on menossa pieleen ? Lähteekö kipu pelkästään tuottamalla lisää kipua ? Kuka ihme meille on opettanut,että täytyy sattua,että siitä on jotain hyötyä,kuka kertokaa minulle ? Opetetaanko missään toisen ihmisen kunnioittamista ja etenkin kipujen kohdalla ?
Onko meillä hoitajilla oikeus ylittää ja kumota toisen rajat ja tuntemukset ? Tehdäänkö me vain itsekkäästi kun tiedetään,että näin kun SUORITAN tämän,se aukee. No vähän sattuu,mutta sun nyt vain täytyy se kestää,jos haluat apua. Hyvässä lykyssä kipua tuotetaan hoidon aikana ilman minkäänlaista selitystä,miksi teen näin. Minulla käy paljon jäsenkorjauksessa ihmisiä,jotka ovat joskus käyneet jossain hoidossa joka on ollut niin kivulias,ettei sen koommin olleet uskaltaneet missään hoidoissa käydä. Hoitoa varatessaan varmistavat,että eihän ole kivuliasta. Vielä hoitopöydälläkin ovat jännityksestä kankeana,peläten kipua.
Mitä jos me pysähdyttäis siihen asiakkaan äärelle,kuunneltaisiin ihan oikeasti niitä tuntemuksia,annettaisiin asiakkaalle tilaa mennä sen kivun yli,omaan tahtiin. Niin, minä tiedän,että meillä,teillä niinkuin kaikilla on kiire,kiire,kiire,seuraava asiakas jo odottaa jne… Minä väitän,että se ei vie yhtään enempää aikaa pysähtyä ja kuunnella asiakasta ja mitä sielä kehossa tapahtuu hoidon aikana. Meidän kehot on hirveän viisaita ja meillä on omat paranemismekanismit. Kun me ylitetään se kipukynnys,keho menee puolustustilaan,joudutaan tekemään kova työ ja menemään väkisin,että saadaan mitään auki,joten käytetty aika on loppuviimein sama.
Kun sinä seuraavan kerran hoidat,mikä ikinä onkaan hoitomuotosi,paina peukalosi/kätesi hoidettavaan kehoon ja vain kuuntele käsilläsi mitä sielä tapahtuu. Kun etenet hoidon kehon ehdoilla,menemällä eteenpäin vain silloin kun se päästää eteenpäin,ilman väkisin puskemista,voit huomata miten se alkaa vaan sulaa sun käsien alla,tunnet hermojen sähkön,verisuonten kuumuuden. Kun teet hoidon kivuttomasti,kehoa kuunnellen,pystyy asiakas rentoutumaan niin,että keho aukeaa paljon helpommin,kun ei sen koko ajat tarvi taistella sitä kipua vastaan.
Tässä kiireisessä maailmassa voitaisko tämä hoitaminen edes tehdä suorittamatta! Ajan kanssa ja toisiamme kunnioittaen.
SITTEN TE KIPUJEN KANSSA ELÄVÄT
Jos hoitajat ovat kiireisiä,ovat sitä myös hoidettavat. Monesti kuulen asiakkaiden aikaa tilatessa; Minulla on tälläinen kipu sielä ja täälä,voitko hoitaa sen pois heti minusta,että pääsen huomenna töihin…… No kun se meidän keho ei ihan sillätavalla taikasauvaa heilauttamalla parane. Onko kiire syypää meidän hoitotarjontaan,joka on pääasiassa oireen hoitamista ? Kellään ei ole aikaa perehtyä kipujen ja kireyksien syihin, syntymekanismeihin ja lähtökohtiin. Me moititaan lääkäreitä,että ne vain määrää lääkkeitä ja sairauslomaa. Mutta silti me sitä vaaditaan,oireen hoitoa. Äkkiä nyt ja nopeaa,mielummin vielä eilen se kipu pois minusta! Kivut,kireydet jne,jotka ovat vuosien saatossa kehittyneet,pitäisi saada simsalabim pois! Sitten vielä oletetaan,että kun joku muu hoitaa meitä,meidän ei itse tarvitse vaivautua tekemään mitään ettei vaivat uusiutuisi. Huudellaan sitten vain,että kylläpä oli kehno hoitomuoto,en saanut apua,kun ei tämä minulla 20 vuotta ollut vaiva poistunut kerrasta. JA kysyn myös teiltä,kuka sinulle on opettanut ja sanonut,että kyllä hoidon täytyy tehdä kipeää,että siitä on mitään hyötyä ?
Olisiko syytä myös meidän hoidettavien hidastaa ja pysähtyä meidän kehojemme äärelle ainaisen rääkkäyksen sijaan,antaa sille vähän saumaa ja aikaa palautua omaan tahtiin, hoitaa ja myös helliä sitä. Ja etenkin opetella kuuntelemaan sen viestiä,mitä milloinkin on vailla!
Itse kun aikanaan löysin Kalevalaisen jäsenkorjauksen,olin yllättynyt,miten tälläinen kivuton hoitomuoto voi tuoda niin ison avun ja kaikkiin vaivoihin samalla kertaa. Myös sen,että koin ensimäistä kertaa,että hoitaja myös tosiaan pysähtyi ja kuunteli minua ja tuntemuksiani. Itse olin siihen mennessä tottunut.että täytyy vain hampaat irvessä kestää, kun hoidot käy kipeää,mutta saanpahan avun… Vai sainko… Nyt kun minulle on tehty Kalevalaista jäsenkorjausta,huomaan,miten vanhat vaivat ovat poissa kokonaisvaltaisesti,eikä keho enää edes mene sellaiseen jumiin,mitä on ollut.
Imiskehon kivut ja niiden syntyperät on hyvin monisyinen juttu. Pääkivun lähtösyy esimerkiksi voi olla nilkassa. Kehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki on yhteydessä kaikkeen.Loukkaantumiset/traumat vaikuttavat kehoon aina lapsuudesta asti. Jos halutaan muutakin kuin hetkellinen helpotus vaivoihin,vaatii se koko kehon ja myös historian läpikäymistä,siihen ei ole oikoreittejä! Ja vaatii monesti pitkäjänteisyyttä ja muutaman peräjälkeisen hoitokerran ennenkö helpottaa.
LOPUKSI
Tämä on vain minun näkemys ja kokemus kivusta asiakkaana ja hoitajana tällä tieto/taidolla. Ehkä minulla on kivun kanssa joku asia,mitä en vielä ole valmis kohtaamaan ja ymmärtämään,mutta sallin sen itselleni ja sallin oman keskeneräisyyteni asioiden ja elämän kanssa. Jokainen kun katsoo ja kokee asioita aina omalta kantiltaan omien kokemusperien kautta,se meille jokaiselle sallittakoon. Haluan kuitenkin herättää keskustelua ja saada sinutkin miettimään,mihin meillä on niin hemmetin kova kiire tässä elämässä,että kaikki asiat pitää vain suorittaa ?
Rakkaudesta lajiin
Seija Timonen, Kalevalainen jäsenkorjaaja
